Kuva Seilin sääksikamerasta 6.4.2019.
Turun yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat ylläpitäneet livekameraa Seilin saarella vuodesta 2006 lähtien. Kamera välittää kuvaa Saaristomereltä vuosittain kymmenille tuhansille seuraajille.
Säätiö osti vuonna 2017 Hildi Paanasen testamenttivaroilla Muhokselta ja Siikajoelta yhteensä noin 210 hehtaaria arvokkaita suo- ja metsäalueita, jotka se rauhoitti luonnonsuojelualueiksi. Katso kuvat ja tutustu alueisiin kartalla!
Ihmisen toiminnan seurauksena metsien lahopuilla elävä lajisto on uhanalaistunut voimakkaasti. Lahopuiden sienet ovat hyvin monimuotoinen ja toiminnallisesti tärkeä osa lahopuiden lajiyhteisöä. Ne ovat päävastuussa puuaineksen lahottamisesta ja siten tärkeitä ravinteiden ja hiilen kierrättämisessä takaisin luonnon kiertokulkuun.
Strategian luonti järjestössä voisi olla tulevaisuustyötä ja visio unelma, ehdottaa väitöstutkimus. Liiketaloustieteen mallit eivät sovi sellaisinaan järjestöihin.
Salametsästys on maailmanlaajuinen ilmiö. Se ulottuu yksittäisistä teoista kansainväliseen taloudellisesti arvokkaiden eläinkappaleiden salakuljetusrikollisuuteen ja on uhka etenkin pienten populaatioiden ja uhanalaisten eläinlajien säilymiselle.
Salametsästyksen syitä ovat kotitarvemetsästys, taloudellisen edun tavoittelu, hyötyeläinten suojaaminen ja lajia kohtaan koettu tai siihen kohdistettu kauna, turhautuneisuus tai viha. Tämä aiheuttaa ongelmia tavoitteelliselle kannanhoidolle ja kansainvälisten suojelusopimusten noudattamiselle ja on omiaan vahingoittamaan luvallisen metsästyksen mainetta ja petopolitiikan toimivuutta.
Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialuista, ja erityisesti Venäjän öljytankkeriliikenne on jatkuvassa kasvussa. Nykyisin Venäjä kuljettaa kolmasosan öljystään Suomenlahden kautta. Laivaliikenteen kasvun myötä myös öljyonnettomuuden riskit ovat kasvaneet.
Suomenlahden karikkoisuus ja mataluus sekä kapeat, risteävät laivaväylät lisäävät onnettomuuden todennäköisyyttä. Talvella pimeys ja jääpeite tuovat omat haasteensa laivanliikenteen turvallisuuteen.
” Merikotkan paluu sukupuuton partaalta on luonnonsuojelumme aurinkoisimpia menestystarinoita.
Merikotka on saaristomme alkuperäisasukkaita, mutta 1900-luvulla kanta romahti ensin metsästyksen ja myöhemmin ympäristömyrkkyjen takia. 1970-luvulla, kun Suomen pesimäkanta oli supistunut muutamaan pariin, lajin säilyttämiseen panostettiin antaumuksella. Suojelutyö tuotti tulosta ja kanta lähti kasvuun, joka on jatkunut 1970-luvun lopusta tähän päivään. Vuonna 2013 Suomen merikotkien poikasmäärä ylitti ensimmäistä kertaa 400 yksilön rajan.
