FM Jenna Purhonen tutkii lahopuulla elävien, huonosti tunnettujen sienten yhteisöekologiaa ja suojelua muuttuvassa metsämaisemassa

Lahopuu_MillaAalto

Ihmisen toiminnan seurauksena metsien lahopuilla elävä lajisto on uhanalaistunut voimakkaasti. Lahopuiden sienet ovat hyvin monimuotoinen ja toiminnallisesti tärkeä osa lahopuiden lajiyhteisöä. Ne ovat päävastuussa puuaineksen lahottamisesta ja siten tärkeitä ravinteiden ja hiilen kierrättämisessä takaisin luonnon kiertokulkuun.

Lue loppuun

Mainokset

FM Johanna Suutarinen tutkii salametsästyksen vaikutuksia suden ja karhun populaatioihin

Susi9-1

Salametsästys on maailmanlaajuinen ilmiö. Se ulottuu yksittäisistä teoista kansainväliseen taloudellisesti arvokkaiden eläinkappaleiden salakuljetusrikollisuuteen ja on uhka etenkin pienten populaatioiden ja uhanalaisten eläinlajien säilymiselle.

Salametsästyksen syitä ovat kotitarvemetsästys, taloudellisen edun tavoittelu, hyötyeläinten suojaaminen ja lajia kohtaan koettu tai siihen kohdistettu kauna, turhautuneisuus tai viha. Tämä aiheuttaa ongelmia tavoitteelliselle kannanhoidolle ja kansainvälisten suojelusopimusten noudattamiselle ja on omiaan vahingoittamaan luvallisen metsästyksen mainetta ja petopolitiikan toimivuutta.

Lue loppuun

VTM Tuuli Parviainen tutkii ympäristöoikeudenmukaisuuden merkitystä öljyonnettomuuksiin liittyvässä ennaltaehkäisevässä päätöksenteossa Suomenlahdella

Tankkeri

Suomenlahti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialuista, ja erityisesti Venäjän öljytankkeriliikenne on jatkuvassa kasvussa. Nykyisin Venäjä kuljettaa kolmasosan öljystään Suomenlahden kautta. Laivaliikenteen kasvun myötä myös öljyonnettomuuden riskit ovat kasvaneet.

Suomenlahden karikkoisuus ja mataluus sekä kapeat, risteävät laivaväylät lisäävät onnettomuuden todennäköisyyttä. Talvella pimeys ja jääpeite tuovat omat haasteensa laivanliikenteen turvallisuuteen.

Lue loppuun

FM Camilla Ekblad tutkii merikotkan ravinnonvalintaa ja saalistuksen vaikutusta Itämeren lintukantoihin

V__6848

” Merikotkan paluu sukupuuton partaalta on luonnonsuojelumme aurinkoisimpia menestystarinoita.

Merikotka on saaristomme alkuperäisasukkaita, mutta 1900-luvulla kanta romahti ensin metsästyksen ja myöhemmin ympäristömyrkkyjen takia. 1970-luvulla, kun Suomen pesimäkanta oli supistunut muutamaan pariin, lajin säilyttämiseen panostettiin antaumuksella. Suojelutyö tuotti tulosta ja kanta lähti kasvuun, joka on jatkunut 1970-luvun lopusta tähän päivään. Vuonna 2013 Suomen merikotkien poikasmäärä ylitti ensimmäistä kertaa 400 yksilön rajan.

Lue loppuun