Saalistus ajoi haahkat ahtaalle – laji on nykyään erittäin uhanalainen
Väitöstutkimus
FM Ida Hermansson
Työskentelyapuraha 6kk
Kuvassa haahkanaaras tutkittavana. Kuva: Ida Hermansson.
Ida Hermansson tutkii väitöskirjassaan saalistuksen vaikutuksia haahkan käyttäytymiseen ja populaatiodynamiikkaan. Haahka tekee pesänsä maahan ja laji on siksi erittäin haavoittuvainen saalistukselle pesimäkaudella.
Suomen haahkakanta on viimeisten vuosikymmenten aikana taantunut voimakkaasti ja johtanut siihen, että haahka luokitellaan nykyään erittäin uhanalaiseksi sekä Suomessa että EU:ssa. Itämeren alueella tutkijoilla on ollut eri näkemyksiä taantuman syistä.
− Vaikuttaa siltä, että taantuman syyt voivat vaihdella eri populaatioiden välillä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on naaraiden lisääntynyt aikuiskuolleisuus, joka johtuu kasvaneesta saalistuspaineesta, sanoo aihetta tutkinut Ida Hermansson.
Viime vuosikymmenten aikana merikotkakanta on kasvanut huomattavasti. Myös vieraslajipedot minkki ja supikoira ovat lisääntyneet saaristossa. Haahkan on ollut vaikea sopeutua tähän nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Siksi se tarvitsee suojelutoimia pärjätäkseen.
Vertailutietoa kolmelta vuosikymmeneltä
Hermansson selvitti väitöskirjaansa varten, mitkä tekijät vaikuttavat haahkojen muniin kohdistuvaan saalistuspaineeseen. Tutkimuksessa verrattiin kahden eri alueen, Saaristomeren ja läntisen Suomenlahden, pesätappioita ja niiden muutoksia kolmenkymmenen vuoden aikana mitatulla tietoaineistolla.
Haahkanaaraan hautoessa muniaan, se paastoaa koko haudonta-ajan ja poistuu pesältä vain juodakseen. Kun peto yrittää saalistaa hautovan naaraan, lopputulos on usein se, että pesä tuhoutuu, vaikkei naaraan kiinniotto onnistuisikaan. Varislinnut ja lokit puolestaan käyttävät naaraan poissaoloa hyväkseen ja käyvät pesällä syömässä munia.
Hermanssonin tutkimusryhmä selvitti tarkemmin, miten pesintäsaaren ominaisuudet, saalistuspaine, säätekijät ja aikatrendit vaikuttavat pesinnän onnistumiseen ja pesyekokoon verrokkialueilla.
− Havaitsimme eroavaisuuksia tutkittujen alueiden välillä, vaikka vuosittain pesivien naaraiden määrä oli molemmilla alueilla laskenut. Myös pesintämenestys laski molemmilla alueilla ajanjakson aikana, mutta pesintämenestys oli silti koko ajan korkeampi Saaristomeren kuin Suomenlahden tutkimusalueella, Hermansson kertoo.
Haahkanpoikanen sylissä. Kuva: Ida Hermansson.
Pesintämenestykseen ja pesyekoon vaihteluun vaikutti eniten pesintäsaaren metsäpeite ja eristyneisyys muista saarista. Tosin näiden tekijöiden vaikutus ei ollut suora, vaan sitä sääteli ennen kaikkea alttius kotkien saalistukselle.
Yllättävä löydös oli, että pesyekoko pieneni ajan myötä Saaristomerellä, mutta kasvoi Suomenlahdella.
− Pesyekoon kasvu todennäköisesti viittaa siihen, että ainoastaan erittäin hyvässä kunnossa olevat naaraat päättävät pesiä vaarallisissa olosuhteissa tai että huonompikuntoiset epäonnistuvat aiemmin. Pesyekoon pienentyminen taas saattaa olla merkki vähentyneestä ravinnonsaannista Saaristomerellä, toteaa Hermansson.
Muutamien odotettujen suhteiden vaikutuksia löytyi ainoastaan korkean riskin alueella Suomenlahdella. Niin ikään, kasvava kotkien saalistuspaine vaikutti negatiivisesti pesyekokoon ainoastaan Suomenlahden tutkimusalueella. Samaan tapaan pesintämenestys ja pesyekoko olivat suuremmat metsäpeitteen ollessa korkeampi vain tällä alueella.
− Tutkimus osoittaa, että petojen saalistuspaine vaikuttaa sekä pesintämenestykseen että haahkojen käyttäytymiseen. Metsäsaaret, jotka ovat vähiten muista eristetyt, tuottavat eniten poikasia näin vaarallisina aikoina, ja siksi niiden tulisi olla suojelun pääkohteena.
Hermanssonin mukaan yksi konkreettinen suojelutoimi haahkakannan tilan parantamiseksi on aktiivinen pienpetojen torjunta. Suomenlahden tutkimusalueella on poistettu vieraspetoja yli kymmenen vuoden ajan, ja siitä on selvästi ollut hyötyä haahkoille.
Haahka on erittäin paikkauskollinen
Tällä hetkellä Hermansson tutkii haahkojen siirtymistä pesintäkausien välillä sekä sitä, miten siirtyminen on muuttunut saalistuspaineen kasvun myötä.
− Paikkauskollisena lintuna haahka on kiinnostava kohde, sillä se saattaa palata samalle pesintäsaarelle, vaikka olosuhteet olisivat muuttuneet vaarallisemmiksi ja sen kannattaisi vaihtaa turvallisempaan paikkaan. Tätä kutsutaan ekologiseksi ansaksi.
Seuraava tutkimuskohdekin on jo selvillä. hän aikoo tutkia, mitä seurauksia siirtymisellä on: ovatko haahkanaaraat parantaneet pesintämenestystään muutamalla muualle?
Välillä rengastetaan muitakin saarissa pesiviä lintulajeja. Kuvassa Ida Hermansson isokoskelonaaraan kanssa. Kuva: Bertille Mohring.
Innostus lintuihin syttyi yliopistossa
Hermansson kiinnostui linnuista alun perin opintojen maisterivaiheessa. Hän kuuli Hangonniemellä olevasta tutkimusryhmästä, jolla oli pitkäikäinen ja laaja tiedonkeräys joka kevät. Nyt hän on työskennellyt haahkojen kanssa jo kahdeksan vuotta.
− Pidän erittäin paljon kenttätyöstä, vaikka se onkin välillä erittäin raskasta ja vaativaa. Saaristossa näkee konkreettisesti mistä kaikki data tulee ja kokee olevansa hyödyksi lajien suojelussa.
> Tutustu Ida Hermanssonin julkaisuun
Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tuki keväällä 2020 Itämeri-rahaston kuuden kuukauden työskentelyapurahalla (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) FM Ida Hermanssonin väitöstutkimusta ”Haahkoihin kohdistuvan saalistuksen vaikutukset muuttuvassa ympäristössä”.
