Strategian luonti järjestössä voisi olla tulevaisuustyötä ja visio unelma, ehdottaa väitöstutkimus. Liiketaloustieteen mallit eivät sovi sellaisinaan järjestöihin.

Strateginen johtaminen ja sen piirissä kehitetyt käsitteet, suunnittelumallit ja menetelmät ovat levinneet laajasti liikeyrityksistä muille yhteiskunnan sektoreille, myös kansalaisjärjestöihin.

Organisaation johtamisessa ja viestinnässä tulisi kuitenkin ottaa huomioon organisaation peruslähtökohdat eli toiminnan tarkoitus, päätöksenteon rakenne ja työn luonne, osoittaa Helsingin yliopistossa lokakuussa tarkastettava väitöstutkimus.

KTM Tarja Ketola selvitti väitöstutkimuksessaan liiketaloustieteen suunnittelumallien ja käsitteiden vastaanottoa ja käyttöä kansalaisjärjestön strategiatyössä. Järjestön lähtökohtia ovat yleishyödyllisyys, toimijoiden vapaaehtoisuus, demokraattinen päätöksenteko ja hallinnollinen riippumattomuus ulkopuolisista tahoista.    

– Tutkimuksen tulokset kyseenalaistavat strategisen johtamisen kielen ja käsitteiden siirtämisen sellaisinaan kansalaisjärjestöihin. Esiin nousee kontekstin merkitys organisaation strategiatyössä ja sen onnistumisessa, Tarja Ketola sanoo.

Tasa-arvo ja osallistuminen tärkeitä arvoja

Tutkimuksessa syntyi proaktiivisesti toimivan kansalaisjärjestön tulevaisuustyön ja viestinnän malli, joka ottaa huomioon kansalaisjärjestön ominaislaadun sosiaalisena ja hallinnollisena yksikkönä. Malli perustuu avoimuuteen, jäsenistön mahdollisimman laajaan osallistumiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun sekä dialogiseen viestintään.

Helsingin yliopistolla lokakuussa järjestetty väitöstilaisuus houkutteli salin täyteen. 

Malli kiinnittää erityistä huomiota käsitteisiin.

– Esimerkiksi strategian ja vision käsitteiden tilalle ehdotan tulevaisuustyön, dynaamisen tulevaisuuskuvan ja unelman käsitteitä, Ketola toteaa.

Lisäksi tutkimus nostaa esille kansalaisjärjestöön ja sen tulevaisuustyöhön liittyviä viestinnällisiä painotuksia. Viestinnän rituaalinen, yhteisyyttä luova funktio sekä yhteinen merkitysten tuottaminen painottuvat kansalaisjärjestössä ja nousevat formaaleja rakenteita ja prosesseja tärkeämmiksi. Yhteiset keskustelut ja neuvottelut toiminnan suunnasta ja sisällöstä sekä tunnepohjainen sitoutuminen mahdollistavat kollektiivisen identiteetin vahvistumisen ja näin ylläpitävät toimijoiden motivaatiota.

Tutkimusaineisto on tuotettu Suomen luonnonsuojeluliiton strategiatyön eri vaiheissa vuosina 1998–2010. Tutkimuksessa yhdistyvät tapaus- ja toimintatutkimusten otteet.

> Elektroninen julkaisu ja väitöstiivistelmä 

Jutun pohjana on käytetty Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan tiedottajan, Elina Mattila-Niemen, tekemää tiedotetta. Kuvat: Milla Aalto.