Säätiö osti vuosina 2001-2004 lahjoittajan toiveiden mukaisesti Somerolta, Häntälän notkojen tuntumasta, luonnonsuojelullisesti arvokkaan alueen, josta tuli myöhemmin Vehkalon luonnonsuojelualue. Alue kuuluu Rekijokilaakson Natura-alueeseen.
Kaksiosainen suojelualue sijaitsee Somerolla, Rekijoen jokilaaksossa Salo–Somero-maantien molemmin puolin. Runsaan 20 hehtaarin laajuinen alue kuuluu osana niin kutsuttuihin Häntälän notkoihin Rekijoen latvoilla.
Häntälän notkot ovat laaja jyrkkärinteisten jokiuomien eli raviinien verkosto, joka on syöpynyt jopa toistakymmentä metriä paksuun jääkauden lopulla syntyneeseen savikerrostumaan. Laaja raviinisysteemi on Suomessa ainutlaatuinen geomorfologinen muodostuma.
Notkojen ulkopuolinen savitasanko on laajasti viljelyksessä, mutta merkittävä osa raviiniverkostosta on nykyisin suojeltu, osaksi luonnonmetsinä, ja osaksi arvokkaina perinneympäristöinä.
Jyrkkiä raviineja ei viljelty, mutta niitä raivattiin niityiksi ja käytettiin karjan laidunmaina. Laidunkäyttö on vähentynyt, mutta sitä on pyritty elvyttämään. Myös Säätiön suojelualueen eteläinen lohko on vuokrattu naapuritilalliselle lihakarjan laitumeksi.
Häntälän notkoissa on säilynyt arvokasta perinneympäristöjen kasvi- ja eläinlajistoa. Muun muassa harvinaistunutta maarianverijuurta ja hiirenhäntää tapaa paikoitellen. Hyönteislajistossa alueen huippuharvinaisuuksia ovat rauhoitettu pikkuapollo sekä karjan lannalla elävä isolaakasittiäinen, joka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.
Myös metsät ovat tärkeä osa intensiivisesti viljeltyä kulttuurimaisemaa. Ne ovat jäänne alueen savitasankojen alkuperäisistä laajoista lehtometsistä. Vehkalon metsän ja laidunniityn lajistoon kuuluu muun muassa kevätesikko ja keltavuokko sekä pikkuapollon toukan ravintokasvi pystykiurunkannus.
Metsät ovat aikoinaan olleet talouskäytössä, mutta jyrkimmillä rinteillä ne ovat jo pitkään saaneet kehittyä luonnontilaisina, ja esimerkiksi kääpälajistossa on arvokkaita vanhan metsän lajeja. Myös Vehkalon metsän nuorempia talousmetsäkuvioita ohjataan varovaisella luonnonhoidolla kohti luonnonmukaista rakennetta.
Teksti: Heikki Simola
